Lyhyesti sanottuna: Kanerva-kuoro konsertoi yhdessä Soitin- ja lauluyhtye Hilutuksen kanssa sunnuntaina 30.10.2016 Tyllin salissa.
Lue tästä koko selostus:
Tulokset 30.10.2016
Kanerva-kuoro ja Hilutus kohtasivat Tyllin salin kentällä innostuneen yleisön edessä
Syyskauden kenties odotetuimmassa ottelussa Tampereen oma Kanerva-kuoro kohtasi toisen paikallisen suosikin, Soitin- ja lauluyhtye Hilutuksen. Jännittävä ottelu päättyi tasapeliin.
Ensimmäisellä puoliajalla Kanerva-kuoro lähti heti pelottomaan avaukseen A. Zetsepinin Näkemiin, kesä! -vedolla. Tässä vaiheessa Hilutus näytti vielä jäävän täysin kuoron varjoon.
Heti seuraavissa osioissa kuitenkin nähtiin, että molemmista joukkueista lähtee kyllä toimintaa, kun sitä tarvitaan. Anna Arola otti välittömästi roolinsa joukkueensa Kanerva-kuoron johtajana Hilutuksen pelatessa hyvin yhteen mutta ilman selkeää johtohahmoa.
Hilutuksen ensimmäinen oma irtiotto oli kohdassa Huopikkaat. Hillitty työskentely kantoi hedelmää ja palkittiin arvostavin suosionosoituksin. Tampereella on perinteisesti ollut erittäin asiantunteva yleisö, joka tunnistaa taitavan pelaamisen joukkueelta kuin joukkueelta.
Ensimmäisen puoliajan lähestyessä loppuaan oli mahdoton sanoa, kumpi joukkueista tulee lopulta viemään voiton.
Harvinainen käänne nähtiin, kun yleisö yhtäkkiä liittyi peliin. Molemmat joukkueet suorastaan kannustivat yleisöä, kun nämä ryhtyivät vievään maaliin klassista Uralin pihlaja -kuviota.
Väliaika tuntui tulevan varsin pian. Yleisö ja joukkueet kävivät kostuttamassa kurkkujaan mehulla ja ostamassa arpoja.
Väliajan jälkeen yleisö ryhtyi jälleen voimakasääniseen kannustukseen. Erotuomarin musta-valkoraidoissa esiintyneellä harmonikalla oli hädin tuskin mahdollisuuksia kuulua yleisön valtaisan mylvinnän takaa. Asiantuntijamme arvion mukaan yleisön ääntely liittyi yhteislaulun Laivat laulamiseen.
Toisen puoliajan varsinaisen peliosuuden aloitti Mustanmeren valssi, joka osoitti taas kerran Kanerva-kuorojoukkueen täydellisen hitsautumisen yhteen. Heti perään seurasi kuitenkin Arto Jylhän häikäisevä yksilösuoritus hänen polkaistessaan Ajomiehen suoraan maaliin.
Noin ajassa 48’ kahden eri äänialan kvartetti erottautui yhtäkkiä muista. Otteet viittasivat siihen suuntaan, että erottautumista oli treenattu etukäteen. Venäläinen kansanlaulu Tie viimeisteltiin tyylikkäästi. Syöttöpisteet jaetusti kvartetille Inka Helin, Maija Matt, Eija Rantanen ja Riikka Suursalmi-Seppälä.
Joukkueiden yhteishenki kävi ilmi viimeistään kohdassa Dona Dona, jossa kilpailuasetelmasta ei ollut tietoakaan. Hilutus työskenteli vahvasti etukentällä Kanerva-kuoron tukiessa keskikenttätyöskentelyllä vastapeluriaan.
Tiukoilla viime minuuteilla Kanerva-kuoro karisti hetkeksi Hilutuksen kannoiltaan ja seurasi oikeastaan vain Anna Arolan otteita Paimenen syyslaulun ja Nocturnen ajan.
Koko pelissä ei lopulta jaettu yhtäkään rangaistusta. Näin puhdasta peliä nähdään tämän tason kentillä harvoin.
Tasapeli näytti olevan molempia joukkueita tyydyttävä tulos ja yleisö oli saanut nauttia taitavasta pelistä ilman riitasointuja.
